Onpa ollut hauska tutustua, generatiivinen tekoäly! Tai no, ihan hauskaa se ei ehkä ensi metreillä ollut.
Ensiesittäytyminen taisi olla loppuvuonna 2021, kun päätin vanhempainvapaalla hieman päivittää pääkoppaani töihin paluuta varten. Kävin supersuositun Elements of AI -kurssin. Ensimmäisenä työkeväänä testailin varhaisia sovelluksia, kuten HyperWritea. Raportoin hilpeänä työkavereille, että hei, tämähän osaa kirjoittaa runon Suomen keväästä!
Marraskuussa 2022 rysäytit oikein kunnolla koko maailman tietoisuuteen, kun ChatGPT julkaistiin. Seurailin sivusilmällä, kun markkinointijohtajamme Salla testaili ja hihkui. Pian kaikki kirjoittivat runoja synttärikortteihin ja haikuja Linkkari-postauksiin, ja aloin itsekin innostua.
Töissä kokeilimme tekoälytyökaluja viestinnän arkiaskareissa. Pian kuitenkin testit ja esimerkit alkoivat olla pelottavan hyviä. Alkukantaisimmat ajatukseni alkoivat kuiskia, että kohta sinä pöllit minun työni.
Jonkinlainen käännekohta nähtiin, kun työpöydälläni oli oikein herkkutehtävä: luoda lasten ruokakasvatusprojektin verkkolehteen Seiska-tyylinen juorupalsta kasviksista. Päätimme ilman sen suurempia odotuksia kokeilla, antaisiko tekoäly lisää ideoita sisältöihin.
Annoithan sinä. Sain esimerkkien ja muutaman hyvän kehotteen avulla listan otsikoita, jotka olivat aidosti hauskoja, oivaltavia ja vieläpä ruokakasvatuksenkin kannalta juuri oikeanlaisia (tiesit muun muassa, että paprika on kasvitieteellisesti marja).
Silloin meni sisu kaulaan. ”Älkää opettako sitä yhtään enempää! Muuten siitä tulee liian hyvä – ja meiltä kirjoittajilta menee työt”, ajattelin. Ilmoitin puolitosissani, että jaahas, minä haen takkini.
Onneksi työkaverit rohkaisivat kokeilemaan, mitä saisimme aikaan yhdessä tekoälyn kanssa. Sisuunnuin ja päätin, että minähän kirjoitan tuon virtapiirin rääpäleen suohon. Seuraavana päivänä pöydällä oli pari liuskaa kasvisjuoruja, ja niistä tuli aika hyviä, vaikka itse sanonkin. Otsikoita olin generoinut lisää kanssasi, mutta leipätekstit olin pitänyt itsekkäästi itselläni. Lopputulos oli yhteistyönä tehty, vaikkakin pienen kiukun pohjalta.
Niin taitaa olla vielä tänä päivänäkin: minä tykkään pidellä ohjaksia, mutta annan sinun auttaa.
Saat kirjoittaa puolestani englanniksi sähköpostin, jonka sanankäänteitä saattaisin jahkailla kauankin. Voit listata ideoita ja lähteitä, ja toisinaan raapaiset listan kysymyksiä, joita muokkaan ja täydennän erilaisiin haastattelutilanteisiin. Annan sinun kirjoittaa somejulkaisuja, jotka toisinaan toimivat lähes muokkaamattakin. Pyydän sinulta teksteihini otsikoita, näkökulmia, muokkauksia ja tiivistyksiä – kunhan etenemme askel kerrallaan.
Yhtä en kuitenkaan sinulle vielä anna: kokonaisen, laadukkaan artikkelin kirjoitustyötä. Ahkerasti kehottamalla ja esimerkkejä antamalla siihenkin ehkä päästäisiin, mutta jotain jää silti puuttumaan. Et vielä tavoita sellaista punaista lankaa tai osaa vielä kovin osuvasti kiteyttää tietynlaisia arkikokemuksia, jotka hyvissä teksteissä puhuttelevat lukijoita. Et myöskään ymmärrä asiakkaidemme tavoitteita. Osaat matkia, monistaa ja soveltaa, mutta et ajatella.
Olemme kuitenkin kulkeneet yhdessä jo jonkin matkaa, ja aina sparrailusta kanssasi on hyötyä. Usein saan edes puolikkaan ajatuksen tai yksittäisen sanan, joka toimii kimmokkeena eteenpäin.
Toivon, että muutkin uskaltavat antaa sinulle mahdollisuuden. Moni on jo antanutkin, jos somesta, sparraamistamme viestijöistä ja tämän oppaan latausmääristä voi jotain päätellä.
Tervetuloa töihin, tekoäly!
Kirjoittaja
Hannele Hautaniemi on tekoälystä innostunut viestintäkonsultti, joka on innokkaasti kehittänyt parhaita käytäntöjä kehotemuotoiluun ja luotsannut Kaiulla myös Kehotemuotoiluoppaan tuotantoa vuonna 2023. Työssään Hannele on erikoistunut luovaan sisällöntuotantoon ja kirjoittamiseen – nyt yhdessä tekoälyn kanssa.
Tämä blogiteksti on julkaistu alun perin Kaiun Kehotemuotoiluoppaan 2. versiossa. Lataa opas itsellesi nyt: https://www.kaiku.fi/tekoaly.