Tervetuloa Kirjallisen viestinnän kauhukammioon, jossa sanahirviöt riehuvat valtoimenaan ja jargonjazz raikuu 24 tuntia vuorokaudessa.
Jos et ole tarkkana, saatat kompastua lattialla lojuviin lyhenteisiin. Nilkkasi ympäri voi kietoutua päättymätön virke, joka vetää sinut loppuelämäksesi tankkaamaan, mitä toimenpiteitä joku ehkä mahdollisesti pyrkii tekemään päätöslauselman seitsemännessä kappaleessa.
Vaan ei meitä pelota! Mennään rohkeasti peremmälle tutustumaan kammion vakionaamoihin. Katsotaan, osaammeko selkeyttää menoa.
Nurkka 1: Pöhöttyneet substantiivitautiset
Laita maski naamalle – täällä näyttää olevan aika sairasta jengiä. Kuulemma potevat substantiivitautia, niin sanottua sanapöhöä, josta jo lukion äidinkielenopettajanikin varoitteli.
Oireet ainakin täsmäävät Kielitoimiston kuvaukseen: ”Verbi ei ole enää lauseen ydin, vaan välttämätön paha. Lauseen pääsisältö on pakattu substantiiveihin.”
- Koulutukseen osallistuminen mahdollistaa osaamisen kehittymisen.
- Asiakaspalvelijamme suorittaa esineen kuntotarkastuksen.
Sanapöhöön on onneksi toimiva parannuskeino: persoonamuotoiset verbit. Heti näyttää terveemmältä:
- Kun osallistut koulutukseen, kehität osaamistasi.
- Asiakaspalvelijamme tarkastaa esineen kunnon.
Nurkka 2: Laiskat adjektiivit
Vilkaisu kammion perimmäiseen nurkkaan haukotuttaa heti. Saanko esitellä: laiskat adjektiivit!
Joustava, kustannustehokas ja optimaalinen pelaavat korttia. Monipuolinen, haastava ja kiinnostava makaavat sohvalla ja syljeskelevät kattoon. Asiakaslähtöinen, kokonaisvaltainen ja innovatiivinen eivät tee mitään. Paras istuu baarijakkaralla ja nauttii ihailusta.
Jos verbit ovat tekstin maratoonareita ja tekevät tosissaan töitä kuljettaakseen merkitystä, adjektiivit – erityisesti nuo nurkassa hengaavat kuluneet kasvot – menevät sieltä, missä aita on matalin. Työ siirtyy lukijalle: ”Meidän palvelumme ovat joustavia ja kustannustehokkaita. Ole hyvä ja viritä mielikuvituksesi kertomaan itsellesi, mitä se tarkoittaa käytännössä.”
Luovan kirjoittamisen opettajat neuvovat karsimaan tekstistä tietoisesti adjektiiveja pois. Adjektiivi on kuulemma usein laiskan kirjoittajan valinta. On helppo kirjoittaa ”mies oli surullinen”. Entä jos kirjoitamme ”Juho itki ja hakkasi tyynyä”? Vain muutama sana enemmän, ja heti ymmärrämme tilanteesta, että surullinenhan se mies on. Pystymme myös päättelemään, että mies on todennäköisesti sängyllä ja että suru on poikkeuksellinen voimakasta.
Adjektiivit eivät ole kokonaan kiellettyjä, vaan kyse on siitä, miten niitä käyttää ja mitä niillä korvaa. Miksi käytät latteaa adjektiivia siinä, missä voisit kertoa esimerkin? Miten niin palvelut ovat innovatiivisia? Mikä niistä tekee kustannustehokkaita?
Jokainen adjektiivi saa jäädä, jos sillä on perusteltu paikka tekstissäsi. Laiskat hengaajat ja tilantäytteet kannattaa lähettää kilometritehtaalle. Älä edes murehdi niiden kohtaloa! Suomen yrityskuvaukset ovat täynnä latteiden adjektiivien suojatyöpaikkoja.
Nurkka 3: Ahmattivirkkeet
Nyt vastassamme on kyltymättömän nälkäisiä virkkeitä, joilla on tapana ahmia itseensä kaikki ajatukset ympäriltään. Silloin kun niiden pituus on viisi riviä älypuhelimen näytöltä luettuna, nämä virkkeet ovat vasta ateriansa alussa. Ne sairastuttavat helposti lukijansa infoähkyyn.
Mikä sitten on liian pitkä virkkeeksi? Tarinan mukaan ranskalaisen kirjailija Marcel Proustin pisin virke yltää seitsemäntoista kertaa viinipullon ympärille. Se Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan mestarille taiteen nimissä sallittakoon.
Meidän muiden kannattaa kiinnittää huomiota kokonaisuuteen. Tekstit tarvitsevat yleensä sekä ytimekkäitä että vähän pidempiä virkkeitä luomaan vaihtelevaa rytmiä. Yli 20 sanaa alkaa jo olla aika pitkä virke. Toisaalta, jos sanat ovat itsessään pitkiä, jo 10 sanaa voi olla tosi pitkä: Joustava, skaalautuva ja kustannustehokas palvelukokonaisuutemme ennaltaehkäisee ongelmatilanteita yritysfuusioissa testivoittajan ylivertaisuudella.
Tähänkin nurkkaan meillä on helppo vinkki tarjota:
- Kirjoita tekstisi kertaalleen valmiiksi ja vähät välitä virkkeiden pituudesta.
- Sen jälkeen oikolue ja pilko pisimmät käärmeet osiin. Katso, että kukin virke ilmaisee yhden asian.
- Voit myös kokeilla lukea ääneen: jos happi loppuu kesken virkettä, voit olla varma, että lukijasikin on nuutunut infoähkyynsä.
Huhuu, möröt! Tulkaa päivänvaloon!
Yksi äärimmäinen keino paljastaa sanahirviö on raahata se kammiostaan päivänvaloon, arkiseen ympäristöön, johon se ei kuulu. Kokeillaanpa!
Mörkösikermä 1:
Nyt oikeasti, Petteri! Jos sun tahtotila on päästä leikkipuistoon, suoritat kyllä viipymättä kurahousujen pukemisen. Meidän perheen viikonloppuviettostrategian jalkauttaminen on ihan mahdotonta, kun kaikki vaan räpläävät puhelimiaan.
Mörkösikermä 2:
Pyykinpesun osalta, pulverin ollessa kyseessä, pyydän sinua toteuttamaan ostotoimenpiteen. Pyyntöni täyttäminen johtanee aviotyytyväisyyteni välittömään kasvuun.
Mörkösikermä 3:
Käytsä usein täällä? Oli ihan pakko pyrkiä tekemään aloite dialogiin, koska sä omaat koko ravitsemusliikkeen kauneimmat sääret.
Paras koskaan kuulemani selkeän kirjoittamisen ohje on yksinkertainen: Älä yritä kuulostaa hienolta tai fiksummalta kuin olet. Kirjoita asian ensimmäinen versio, niin kuin kertoisit sen kaverille. Muokkaa ja tiivistä. Poista mahdolliset totat, niinkut, tietsät ja eikut.
Jos näistäkin vinkeistä huolimatta organisaationne teksteistä löytyy vielä kapulakummituksia, otahan yhteyttä! Me Kaiun kokeneet sanahirviöjahtaajat valmennamme porukkanne karistamaan kammotukset kannoiltanne ja virittämään viestit kiinnostavalle taajuudelle. Mörkömanaus onnistuu mainiosti myös virtuaalisesti!
Kirjoittaja
Salla Syrman on viestintätoimisto Kaiun vanhempi viestintäkonsultti, valmentaja ja osakas. Hän rakastaa hyvin suunniteltua, selkeää viestintää, josta on hyötyä vastaanottajille. Tämä teksti on päivitetty yhdistelmä Sallan vuonna 2014 Kaiku Helsingin blogissa julkaisemista Kirjallisen viestinnän kauhukammio -jutuista.
