Tarinat asuvat ihmisissä. Kasvamme niitä kuunnellen ja opimme niiden avulla elämän perusasioita, kuten oikean ja väärän erottamista, empatiaa ja yhteistyön tärkeyttä. Vielä aikuisinakin janoamme tarinoita: nostamme katseemme maileista ja papereista, kun palaverin puhuja kertoo omista kokemuksistaan tai muotoilee asiansa kiinnostavin kielikuvin. Ja vaikka Grimmin ja Disneyn opetukset eivät kaikki ole tätä päivää, nekin ovat juurtuneet syvälle takaraivoihimme.
Katso lopusta vinkit luovuuden herättämiseen!
Tarinat, sadut, runot ja muut luovat tekstilajit ovatkin ilmeisen hyviä käyttöliittymiä huomion vangitsemiseen, tunteiden herättämiseen, uuden oppimiseen ja asioiden omaksumiseen. Voisiko luovuutta siis ripotella runsaammin myös töissä tuottamiimme asiasisältöihin: raportteihin, suunnitelmiin, vuosikertomuksiin ja esityksiin?
Mikä on luovaa?
Perinteisesti luovan kirjoittamisen tekstilajeiksi mielletään ne ilmiselvät: sadut, runot, lorut ja vitsit. Luovuus kukkii usein myös blogeissa, artikkeleissa, kolumneissa, pääkirjoituksissa ja pakinoissa. Somekin on avannut aivan uudenlaisen näyttämön luovuudellemme: voimme ryydittää asiaamme huomiota herättävin kuvin, sujauttaa faktat videoon tai jos kantti kestää, tanssia ne TikTokissa.
Kaikelle luovuudelle on yhteistä leikki ja oivaltaminen – kun nämä kaksi kohtaavat, syntyy jotain kiinnostavaa. Sisällöntuottajina innostumme, kun videomme, vitsimme tai runomme saa jatkuvassa tietotulvassa elävän ihmisen pysähtymään viestimme äärelle ja ehkä vielä hymyilemäänkin. Erityisen antoisia ovat lapsille ja lapsenmielisille suunnatut sisällöt: olemme Kaiussa sanoittaneet tärkeitä teemoja tarinan keinoin, kuten ruokaan liittyviä oivalluksia RuokaTutka-hankkeen äänisatukokoelmalla ja Itämeren suojelun tärkeyttä Itämeripäivän särkisadulla.
Luovuus voi palvella myös asiatekstiä
Toisinaan luovuus näkyy ilahduttavalla tavalla myös asiateksteissä – piristävinä pilkahduksina sanavalinnoissa tai laajempina rakenteellisina valintoina. Me kaikulaiset tartumme erityisen innokkaasti projekteihin, joissa saamme miettiä jonkin tavanomaista formaattia noudattaneen tekstin uusiksi luovalta pohjalta.
Usein oivaltavimmat sisällöt syntyvät tiimissä ideoidessa, toisinaan saamme jo valmiiksi kutkuttavan toimeksiannon. Olemme muun muassa kirjoittaneet suomalaisen metsäyhtiön sisäisen kehitysohjelman satukirjaksi, muotoilleet kaupungin hallitusohjelmatavoitteet tarinaksi sekä nostaneet hoivayhtiön vastuullisuusraportissa ihmisiä esiin aikakauslehtimäisin elementein, kuten syväluotaavin henkilökuvin ja asukkaiden ajatuksia esittelevin palstoin.
Ripaus luovuutta vai tujaus tilannetajua?
Väärässä paikassa luovuus voi kuitenkin viedä huomion itse asialta tai pahimmillaan ärsyttää. Pörssitiedotteet, kriisit ja yleisöopasteet eivät useinkaan kaipaa kainalopieruja tai rimmaavaa runomittaa. Kuten kaikessa viestinnässä, tilannetajua on hyvä olla. Kohderyhmä ja lukijan hyöty tulevat aina ensin.
Luovuus ja tarinallisuus ovat hyödyksi, kun ne auttavat asian omaksumisessa ja palvelevat lukijaa. Luovuus voi olla myös hyvä työkalu, sillä erilaiset kirjoitusharjoitukset voivat auttaa kirkastamaan asian ytimen tai kuulijalle tärkeän kosketuspinnan.
Parhaimmillaan luovuus ei siis olekaan ylimääräistä kakunkoristetta, vaan asian ja kerronnan oivaltavia makupareja.
Asiantuntijoidemme viisi vinkkiä luovuuden herättämiseen:
Kirjoittaja
Hannele Hautaniemi on viestinnän suunnittelija, joka innostuu oivaltavasti kiteytetyistä vaikeista aiheista ja jargonista puhdistetuista kauniista lauseista.