Hyvä kriisiviestinnän suunnitelma ei pelasta huonosti treenattua johtoryhmää

Viestintä on kriittinen suorituskyky niin kansallisessa turvallisuudessa kuin organisaatioiden toiminnassa. Kevään droonikeissien kaltaisissa tilanteissa (kriisi)viestinnällä vaikutetaan siihen, siirtyvätkö ihmiset sisätiloihin, välttävätkö he vaarallista aluetta, luottavatko he viranomaisiin ja osaavatko he toimia oikein. Jos viesti ei tavoita, ohjeita ei noudateta. Jos viesti on epäselvä, ihmiset täyttävät infoaukot kukin parhaaksi katsomallaan tavalla.  

Monille jäi varmasti mieleen kouvolalaisen Antti Syrjäsen kommentti maaliskuussa, kun drooni putosi sadan metrin päähän hänen kotitalostaan: “Tohonhan se tuli se drooninpaska” (MTV 30.3.2026). 

Ei mennyt montaa tuntia Syrjäsen haastattelusta, kun törmäsin kirjailtuihin seinätauluihin Instagramissa. Niissä sama lausahdus oli ommeltu kauniisti kankaalle (tiedättehän ne perinteiset huoneentaulut, jossa ruiskukat ja päivänkakkarat ympäröivät kaunolla kirjoitettuja elämänviisauksia).   

Se oli yhtaikaa huvittavaa, jollain tapaa suomalaista ja vähän pysäyttävää.  

Kun drooni putoaa lähimetsään, viranomaiset puhuvat tilannekuvasta, vaara-alueesta ja teknisistä yksityiskohdista. Ihminen, jonka kodin lähelle laite putoaa, puhuu drooninpaskasta. Ja pian sama lausahdus kiertää somessa, päätyy kirjontatyöksi ja muuttuu osaksi yhteistä tapaa käsitellä outoa ja pelottavaa tilannetta.  

Kiliseistä, mutta totta: harjoittelu tekee mestarin 

Kriisit eivät siis tapahdu vain johtoryhmissä tai -keskuksissa, tiedotteissa ja tilannehuoneissa. Ne tapahtuvat ihmisten arjessa, ja mielestäni minä ja lajitoverini ansaitsemme hyvää viestintää.  

Tuore Yrityspäättäjien viestintäbarometri 2026 kertoo, että suomalaisissa yrityksissä varaudutaan häiriöihin ja poikkeuksellisiin tilanteisiin paperilla kohtuullisen hyvin. Kriisiviestintäohjeet on laadittu 86 prosentissa yrityksistä ja kriisiryhmä on määritelty 80 prosentissa. Mutta vain 32 prosenttia harjoittelee kriisitilanteita säännöllisesti esimerkiksi simulaatioiden avulla. Kriisiryhmän nimi paperissa ei vielä kerro, osaako ryhmä toimia, kun puhelimet soivat, some käy kuumana, henkilöstö kysyy ja asiakkaat odottavat vastausta. 

Kriisiviestinnän perusasiat ovat lopulta aika yksinkertaisia, mutta juuri siksi niitä pitää harjoitella. Kuka tekee päätökset? Kuka puhuu? Kenelle pitää kertoa ensin? Mitä sanotaan henkilöstölle, asiakkaille, viranomaisille, medialle ja muille sidosryhmille? Missä kanavissa viesti tavoittaa ihmiset oikeasti ja entä, jos perinteiset kanavat eivät toimi? Entä mitä sanotaan silloin, kun kaikkea ei vielä tiedetä? Tai droonien tapauksessa: mitä tehdään työpaikalla, kun viranomaiset suosittelevat sisätiloja?  

Tosipaikassa nämä eivät ole viestintäosaston yksityiskohtia, vaan johtamisen kysymyksiä. Jos vastauksia aletaan etsiä vasta, kun kriisi on käynnissä, ollaan jo myöhässä. Siksi viestinnällinen varautuminen ei tarkoita vain valmiita pohjia, kanavalistoja ja hyväksymisketjuja.  

Viestintäbarometrin tutkimusjulkaisussa Kaiun hallituksen puheenjohtaja Pete Saarnivaara muistuttaa, että viestinnän arvo syntyy jo ennen päätöksiä: viestintä ei ole vain päätösten pukemista sanoiksi, vaan ymmärrystä ihmisistä, sidosryhmistä ja siitä, miten erilaiset ratkaisut todennäköisesti otetaan vastaan. 

Näitä on syytä pohtia jokaisessa organisaatiossa. Sen jälkeen kannattaa harjoitella, miten shit showt hanskataan, kun sellainen kohdalle osuu. Ja seinälle voi kirjailla huoneentaulun kansainvälisellä viestillä: ” Failing to prepare is preparing to fail.” 

Kirjoittajaesittely

Katariina Salmisalo työskentelee Kaiussa yhteiskunnallisen viestinnän konsulttina. Hän on viestinnän, yhteiskuntasuhteiden ja vaikuttamisen strateginen ammattilainen, joka rakentaa siltoja organisaation tavoitteiden ja yhteiskunnallisen päätöksenteon ja välille. Hänellä on 20 vuoden kokemus tehtävistä, joissa luottamus, maine, sääntely ja sidosryhmäsuhteet vaikuttavat suoraan organisaation menestymiseen. 

Katariinalla on erityisesti kokemusta teknologia-, turvallisuus-, varautumis- ja huoltovarmuustoimialoilta. Hän on tehnyt pitkään yhteistyötä niin ministeriöiden, viranomaisten kuin poliittisten päättäjien ja vaikuttajien kanssa. Katariina rakentaa vaikuttamista, joka perustuu ennakointiin, selkeään viestiin ja pitkäjänteisiin suhteisiin. Hän osaa tehdä monimutkaisista kysymyksistä ymmärrettäviä ja tunnistaa ne kohdat, joissa oikea-aikainen vaikuttaminen voi muuttaa suuntaa.