Viisi myyttiä mediasta

1. Toimittajat ovat kieroja

Toimittajia pelätään, koska heihin ei luoteta. Moni yritysjohtaja ja asiantuntija epäilee, että toimittajalla on aina ketun häntä kainalossa. Kieroja konsteja kuten salanauhoituksia käytetään, mutta vain, jos haastateltavaa itseään on syytä epäillä vilpistä tai asioiden peittelystä. Toimittajat eivät ole syntymäkieroja, ainoastaan uteliaita, mikä kuuluu toimittajan perusominaisuuksiin.

2. Media vääristelee

Haastattelupyyntöihin suhtaudutaan epäluuloisesti, koska oma viesti ei mene sellaisenaan läpi mediassa. Mediaa syytetään asioiden vääristelystä. Siksi jotkut välttelevät toimittajien kohtaamista. Sosiaalinen media klikkiotsikoineen ei kerro asioista aina oikealla tavalla, mutta sisältöjen tietoinen vääristely kuuluu valemedioille. Puutteistaan huolimatta media on mahdollisuus. Jos ei itse kerro, miten asiat ovat, niin joku muu kertoo – eikä sillä toivotulla tavalla.

3. TV-haastattelussa voi vain epäonnistua

Kamerakammoa kohtaa valmennuksissa edelleen, vaikka nuoremmalle sukupolvelle esiintyminen alkaa olla jo luonnollista. Yleensä kameraa pelätään liikaa. Useimmat ensikertalaisetkin toteavat itsensä nähtyään, että ei se niin huono ollutkaan. Hyvästä esiintymisestä tulee erinomainen, kun pyrkii luontevaan keskusteluun, eikä esitä mitään roolia. Ja kysymyksen voi aina pyytää toimittajalta uudestaan, jos ajatus katkeaa. Siinä ei ole mitään hävettävää.

4. Toimittaja määrää, mitä tehdään

Haastateltavat tulevat liian usein toimittajan eteen kuin lampaat teuraalle. Oletuksena on, että toimittaja takoo kysymykset ja poistuu. Kyse on enemmän yhteispelistä ja vuorovaikutuksesta. Hyvä toimittaja lämmittelee haastateltavan kanssa keskustellen ja hyvä haastateltava kysyy omia kysymyksiään haastattelun ja jutun sisällöstä. Hyvä pohjustus takaa molemminpuolisen onnistumisen – ja toki toimittajalla on muutama jokerikysymys hihassaan.

5. Juttuja ei saa tarkistaa

Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla on oikeus nähdä lainaukset, joita hänen suuhunsa on tarkoitus laittaa. Useimmat toimittajat lähettävät koko artikkelin, ilman otsikoita ja kuvatekstejä, pyydettäessä tarkistettavaksi. Välillä kuulee tilanteista, joissa oman nimen ilmestyminen lehteen on tullut yllätyksenä. Aina kannattaa kysyä, onko kyse haastattelusta vai taustatiedoista, ja pyytää teksti tarkistettavaksi. Tarkistuksessa pitää keskittyä vain olennaisten virheiden korjaamiseen. Toimittajalla on oikeus omiin mielipiteisiin.

Tarvitsetko apua mediaesiintymisen treenaamiseen? Konkarivalmentajamme auttavat!

Kirjoittajat

Ile Könönen aloitti toimittajan uransa 1975 reportterina mm. Länsi-Savossa ja Uudessa Suomessa ja sen jälkeen uutistenlukijana Helsinki Televisiossa ja STT:ssä, ajankohtaisohjelman vetäjänä Kolmostelevisiossa ja uutisankkurina MTV:ssä. Ile on myös kahden Ylen TV-dokumentin ja satojen Talentumin teknologialehtien, Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Kauppalehden ja Tekniikan Maailman juttujen takana. Mieleenpainuvimpia hetkiä Ilen uralla ovat olleet mm. Persianlahden sodan alkaminen 1991 ja kesken lähetyksen tullut uutinen avaruussukkula Challengerin tuhoutumisesta.

Jouko Marttila on toiminut vuodesta 1979 lähtien toimittajana ja kolumnistina eri medioissa kuten Savon Sanomissa, Helsingin Sanomissa, BBC:llä, Ylellä ja Arvopaperissa. Teräväkynäisen talouden ja politiikan asiantuntijamme käsialaa on myös talousblogi www.taloudentulkki.com. Toimittaja-ajoista Jokelle on jäänyt parhaiten mieleen Estonian uppoaminen ja erityisesti Hiihtoliiton doping-jupakka ja STT:n Kari Väisäsen haastattelu, jossa hän esitteli ampullin suorassa Urheiluruudun lähetyksessä. 

Piditkö tästä artikkelista? Saattaisit pitää myös tästä:

Jäähyväiset itsekkyydelle – kiinnostavuusmuotoile viestintäsi