Ideointipajoja, workshoppeja, aivoriihiä, kehittämispäiviä… Kun tarvitsemme tuoreita ideoita, kutsumme porukan koolle. Yleinen olettamus tuntuu olevan, että ryhmä on ideoinnissa ylivertainen; kun tuomme erilaista ajattelua yhteen, niin sekä määrällisesti että laadullisesti alkaa pukkaamaan erinomaista luovaa tulosta.
Erilaiset ihmiset ja ryhmän vuorovaikutus voi virittää luovaan ajatteluun – tai päinvastoin hidastaa ja lukkiuttaa hyvien ideoiden syntymistä. Ryhmäviestinnän tutkimus onkin jo useamman vuosikymmenen ajan nostanut esiin ryhmissä ideoinnin haasteita.
Jos haluat avittaa ideoivia ryhmiä, on hyvä tuntea ainakin nämä kolme perusilmiötä, jotka usein jarruttavat ryhmien luovaa työskentelyä.
1. Ryhmä jää jumiin ensimmäiseen kelvolliseen ideaan.
Ryhmissä meillä on taipumus mukautumiseen ja yhdenmielisyyteen. Tämä hitsaa meitä yhteen ja tyydyttää kaipuutamme kuulua porukkaan. Halu harmoniaan johtaa kuitenkin usein siihen, että tartumme ryhmänä kiinni ensimmäiseen kohtalaisen hyvään ajatukseen, jolle suurin osa tuntuu nyökyttelevän. Näin keskustelun suunta lukkiutuu aivan huomaamatta ja erilaisten näkökulmien runsaus jää hyödyntämättä.
2. Kun yksi puhuu, muiden ajattelu ”häiriintyy”.
Aktiivinen kuuntelu ja taitava keskustelu ryhmässä ovat kovaa hommaa. Aivomme ylikuormittuisivat, jos vielä pitäisi samanaikaisesti kehitellä ja pitää mielessä useita uusia ideoita. Tyypillistä ryhmätilanteissa onkin, että jos omaa ideaa ei saa sanottua äänen pian sen jälkeen, kun se on tullut mieleen, se unohtuu. Ja vaikka ei unohtuisikaan, idea saattaa myöhemmässä keskustelun vaiheessa tuntua asiaankuulumattomalta ja siksi se jätetään sanomatta. Yksilöiden luovaa potentiaalia ei saada siis käyttöön, koska kognitiivisesti emme vain pysty samanaikaisesti moneen asiaan.
3. Arvostelun pelko estää sanomasta parhaat ideat ääneen.
Oivaltavimmat ja luovimmat ratkaisut saattavat kuulostaa mahdottomilta ja typeriltäkin. Harva meistä kuitenkaan haluaa vaikuttaa typerältä, jolloin muiden negatiivisen reaktion pelko estää meitä sanomasta hulluimpia (eli joskus parhaimpia) ideoita ääneen.
Tunnistamalla nämä esteet pääset jo hyvin jyvälle siitä, miten ryhmien ideoivaa työskentelyä kannattaa tukea. Psykologisen turvallisuuden sekä avoimen ja arvostavan vuorovaikutuksen tukeminen on tärkeä tavoite läpi ryhmäsession. Kun itse fasilitoin ideoivia ryhmiä, niin kampitan näitä haasteita vaihtelemalla työskentelymuotoja: välillä keskustellaan koko ryhmän, välillä pienryhmien tai parien kesken ja lisäksi otetaan aikaa yksilötyöskentelylle.
Ideointisessio voidaan esimerkiksi aloittaa hiljaa itsekseen ja kirjoittaa paperille kaikki mieleen tulevat ideat (kohdat 1 ja 3). Myöhemmässä vaiheessa taas – kun esimerkiksi keskustelu tuntuu junnaavan – voidaan ottaa uusi reflektoiva hetki, jossa jokainen pääsee rauhassa tarkastelemaan ideoita ja tutkimaan niitä omasta ajattelustaan käsin (kohta 2). Parin kanssa työskentelyä voi taas hyödyntää sopivissa väleissä, kun ajatuksia on tarve kehitellä keskustellen turvallisesti ja vähemmän hälyisästi (kohdat 2 ja 3).
Kannattaa siis yhdistellä ryhmän ja yksilön luovan työskentelyn vahvuuksia. Netti ja kirjallisuus on täynnä erilaisia fasilitointimenetelmiä ideoivien ryhmien tukemiseksi. Mielestäni kuitenkin kikka- ja työkalupakkia oleellisempaa on ymmärtää ryhmien vuorovaikutuksen yleisiä ilmiöitä. Tärkeää hyvän suunnittelun lisäksi on olla herkkä itse tilanteessa havainnoimaan, mitä ryhmissä tapahtuu ja miten kutakin ryhmää auttaa työskentelyssä eteenpäin.
Kirjoittaja
Kirjoittaja Pauliina Perttuli on Kaiun vuorovaikutuksen asiantuntija, valmentaja ja fasilitaattori, jolle kekseliäät ideat eivät riitä ryhmässä ideoinnin tavoitteeksi. Yhtä tärkeää on tavoitella laadukasta, arvostavaa vuorovaikutusta. Aktiivinen kuunteleminen, omien ennakko-odotusten tunnistaminen ja kunnioittava kohtaaminen ruokkivat uutta, yhteistä ajattelua.
