Olen saanut kasvatuksen, jossa on vaalittu käsitystä, että järjelliseen sivistykseen ja osaamiseen verrattuna sitäkin tärkeämpää on sisimmästä kumpuava, sydämen sivistys. “Ilman sydämen sivistystä ei hienoimmillakaan taidoilla ole väliä”, on minulle alleviivattu pienestä tytöstä lähtien.
Ilmiö tuntui lapsuudessa lämpimältä ja tärkeältä, mutta samanaikaisesti hieman hähmäiseltä. En ymmärtänyt, mistä siinä on syvimmillään kyse. Samaan aikaan tiesin, että sydämen sivistyksen siemeniä oli ripoteltu minuun ja kaikkiin ympärilläni oleviin ihmisiin.
Ihmettelin ystävilleni ääneen, kun kuulin myöhemmin, ettei sydämen sivistys ole vakiintunut käsite jokaisen suomalaisen käsitevarastossa. Vasta tänä vuonna lähdin purkamaan ja pohtimaan ilmiön merkitystä: mistä sydämen sivistyksessä on todella kyse? Ymmärsin, että suvussani pitkään kulkenut sanoma piti paikkansa: kyseessä on taito, jota jokaisen kannattaisi pohtia (työ)elämässä, etenkin näinä aikoina.
Sydämen sivistys = vuorovaikutusta
Marraskuussa 2023 toimittaja Sean Ricks haastatteli maailmankuulua dokumentaristia Louis Theroux’ta sivistyksestä Levin Aurora-tapahtumassa. Ricks kysyi haastavissa ja mitä erilaisimmissa olosuhteissa dokumentteja tuottaneelta Theroux’lta, mitä sivistys merkitsee hänelle henkilökohtaisesti. Theroux’n vastaus painui mieleeni:
“Työni pohjaa ajatukseen siitä, että meninpä minne tahansa äärioloihin, maailmoihin, joissa moraalikäsitys on aivan erilainen... Jos minä teen elokuvaa heistä, he varmasti käyttäytyvät tavoilla, jotka ensi näkemältä vaikuttavat sivistymättömiltä tai ainakin ristiriitaisilta, itseään vahingoittavilta. Silti kaiken alta löytyy yhteistä maaperää. Meitä liikuttavat samanlaiset ärsykkeet.”
Theroux kiteyttää mielestäni kommentissaan yhden sydämen sivistyksen keskeisistä ilmentymistä: kyvyn löytää yhteistä maaperää, kun olemme vuorovaikutuksessa muihin. Jotkut voivat puhua hyväksynnästä, kohteliaisuudesta, sovinnollisuudesta tai myötätunnosta. Konkreettisesti kyse on taidosta mennä lähelle niin itsellemme tuttuja kuin vieraitakin ihmisiä.
Mutta miten yhteistä maaperää rakennetaan, haastavissakin olosuhteissa?
Ihmisen on mahdollista tulla lähelle toista ihmistä siis vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen. Muutamalla vuorovaikutustaidolla päästään alkuun:
1. Kuuntelemalla aktiivisesti muita: kuten olemalla läsnä henkisesti ja fyysisesti tilanteessa, kuuntelemalla tarkasti toisen ihmisen sanomaa ja rakentamia merkityksiä sekä kysymällä aktiivista kuuntelua vahvistavia kysymyksiä.
2. Mukauttamalla omaa viestintää: mukauttamisessa on kyse yksinkertaisimmillaan siitä, että pystymme muokkaamaan sanallista ja sanatonta viestintäämme sopivaksi toisen ihmisen viestintään. Esimerkiksi, jos huomaamme, että toinen tarvitsee tilaa, osaamme antaa sitä.
3. Ilmaisemalla sosiaalista tukea: vaikka kaikista asioista ei oltaisikaan samaa mieltä, voi toiselle ihmiselle osoittaa esimerkiksi arvostusta, empatiaa ja uusien näkökulmien tärkeyttä. Jokainen ihminen kaipaa loppupeleissä nähdyksi ja hyväksytyksi tulemista.
Viestijänä olo on jatkuvaa itsetutkiskelua siinä, kuinka hyvin osaamme olla ihmisiksi muille ihmisille. Aina siinä emme onnistu, mutta kun perimmäinen ajatus on kohdillaan, on mahdollista päästä Theroux’n lailla mitä antoisampien keskustelujen ja kohtaamisten äärelle.
Viestintätoimisto Kaiku toivottaa sydämellistä uutta vuotta 2024!
